Joukkoliikenne ja kaavoitus

Joukkoliikenne

Unelmieni metropolissa suurin osa asukkaista asuisi 5min kävelymatkan päässä joko metro – tai pikaraitiotieasemasta. Nämä kaksi muodostaisivat laajan ja loogisen verkon, jossa pääsisi hyvin nopeasti ja mukavasti mihin tahansa kaupungissa. Pikaraitiotienä toteutettu raidejokeri sekä Pisara-rata ovat tässä katsannossa välttämättömiä ja kiireellisiä. Metropolissa kävelyä ja pyöräilyä tuettaisiin kaikin mahdollisin tavoin ja ne olisivat suosituin liityntäliikenteen muoto harvaan asutuilla seuduilla ja suosittu liikennemuoto kodista määränpäähän lähempänä keskustaa. Busseja olisi vain vähän, pääasiassa harvaan asutuilla seuduilla. Unelma autottomasta keskustasta olisi toteutettu ja joukkoliikenne toimisi siellä vain raiteilla. Tämä unelma on täysin mahdollista toteuttaa ja pitkällä tähtäimellä sen voisi sanoa oleva jopa kaupunkimme elinehto energian kallistuessa ja päästömaksujen tehdessä kaikista liikennemuodoista entistä kalliimpia.

Lue lisää: Metropolin joukkoliikenne: bussien väistyttävä raiteiden tieltä

Lue lisää: Metropolille – ja koko Suomelle – välttämätön Pisara-rata

Lue lisää: Vihreät & biodiesel: globaalia itsepetosta ei saa tukea!

Kaavoitus

Energiankulutuksen suitsimisen ylivoimaisesti tärkein keino on kaavoitus. Oikeanlaisella kaavoituksella voidaan rajoittaa liikkumisen tarvetta merkittävästi tuomalla palvelut ja työpaikat lähelle asuinpaikkoja. Käytännössä tämä tarkoittaa tiivistä asuinrakentamista hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Viime aikoina julkisuudessa on ollut paljon puhetta ”Vanhasen puutarhakaupunkimallista” sekä ”betonipuolueen” mallista. Edellinen on ideana kaunis ja populaari, muttei käytännössä toimi – laajat omakotitalosaarekkeet eivät voi olla työpaikkaomavaraisia ilman sosialistista suunnitelmataloutta eikä niistä löydy myöskään vähänkään erikoistuneempia palveluita. Auto on siis tässä mallissa välttämätön ainakin, mikäli nämä saarekkeet rakennetaan Vanhasen ehdottamalla himmeli-mallilla.

Tulevassa niukan (siis kalliin) energian maailmassa meillä ei ole varaa asua hajautetusti omakotitaloissa. Tämän ja ilmastovelvotteiden vuoksi kaavoituksen lähtökohtana pitääkin olla tiiviys ja integraatio raideverkostoon. Saarekkeet ovat kannatettavia, koska on järkevää luoda yksiköitä, joissa on peruspalvelut kävelymatkan päässä. Itse suosin mahdollisimman korkeita ja tiiviitä saarekkeita, joissa on tarpeeksi ihmisiä tukemaan mahdollisimman laajaa palveluvalikoimaa. Kaavoituksessa tuleekin pitää huoli laajemman joukkoliikenteeseen integroinnin lisäksi mm. seuraavista seikoista:

-Tärkeiden joukkoliikennekeskusten (hyvänä esimerkkinä Pasila) välittömään läheisyyteen korkeata asutusta.
-Asuntojen kivijalkoihin varattava tilaa palveluille: elintarvikepaikkoja, ravintoloita, puoteja jne.
-Tiiviin ja korkean vastapainona tulee olla korkealaatuiset ja monipuoliset virkistysmahdollisuudet: puistoja, metsiä, urheilukenttiä jne.
-Joukkoliikenne tulee suunnitella ja toteuttaa heti rakentamisen yhteydessä, jottei tarvetta autoille pääse syntymään.
-Myös yhteiskunnan palvelut – mm. päiväkodit ja koulut – tulee rakentaa uusille alueille ensi tilassa.
-Varsinkin keskustan läheisyyteen tuleville (hyvien joukkoliikennemahdollisuuksien varrelle) uusille asuinalueille ei tule kaavoittaa kuin pieni määrä autopaikkoja. Myös teiden määrää ja leveyttä voidaan rajoittaa ja tehdä kortteleista suurempia isoine yhtenäisine sisäpihoineen.