Tavoitteena liikunnallinen elämäntapa

Liikuntatoimi on Helsingissä järjestetty varsin hyvin. Liikuntalautakunnan varajäsenenä olen päässyt toteamaan, että liikuntaviraston virkamiehet ovat asiantuntevia ja rahaa käytetään vastuullisesti. Helsingin liikuntatoimessa on kuitenkin myös paljon parannettavaa ja sen resurssien painopisteissä viilattavaa. Tässä kirjoituksessa esittelen oman visioni Helsingin liikuntatoimen tulevaisuudesta. Pääpointit ovat:

1. Helsinkiin pitää saada mahdollisimman monipuolinen lajikirjo

2. Lähiliikuntapaikat tulee rakentaa uuden asuinalueen rakentamisen yhteydessä

3. Tukia pitää ohjata nykyistä enemmän lapsille, nuorille ja köyhille

4. Jalkapallokenttien muuttamista hiekasta tekonurmeksi tulee nopeuttaa

5. Liikuntaviraston rooli tulee muuttaa yhä enemmän yksityisiä tahoja tukevaksi

6. Kaupungin liikuntaorganisaation ja tukien on oltava yhtenäisiä ja läpinäkyviä

7. Venepaikat huutokaupattava

Helsinkiin pitää saada mahdollisimman monipuolinen lajikirjo

Helsinki on ainoa vähänkään suurempi suomalainen kaupunki. Tästä seuraa se, että täällä on tarvittava määrä väestöä harrastamaan vähän eksoottisempiakin lajeja, jotka eivät muualla Suomessa pärjäisi. Helsingin tulee olla avaramielinen uusien liikuntapaikkojen rakentamisessa ja tukemisessa. Eri ihmiset pitävät erilaisista lajeista ja nuoria kiinnostaa usein hyvin erilaiset liikuntamuodot kuin vanhuksia. Nuoria tulee aktivoida liikkumaan rakentamalla mm. skeittiramppeja ja parkour-ratoja, vanhuksille tulee tukea esimerkiksi erilaisia vesijumppia ja ryhmäliikuntamuotoja. Tärkeintä on, että jokaiselle löytyy jotain ja että uudet lajit, kuten esimerkiksi padel, saavat mahdollisuuden kasvattaa suosiotaan ja lisätä innostusta liikuntaan sellaistenkin keskuudessa, jotka eivät ole vielä löytäneet omaa lajiaan. Myös erilaisten matalan kynnyksen lajien, kuten frisbeegolfin, mahdollisuuksia tulee Helsingissä edistää.

Lähiliikuntapaikat tulee rakentaa uuden asuinalueen rakentamisen yhteydessä

Uusien suurten asuinalueiden – kuten Kalasatama ja Jätkäsaari – myötä on tarve rakentaa Helsinkiin myös paljon uusia liikuntapaikkoja. Erityisen tärkeitä tässä ovat erilaisiin puistoihin ja kentille rakennettavat lähiliikuntapaikat, joissa erityisesti lapset ja nuoret voivat liikkua kuulumatta mihinkään urheiluseuraan. On äärimmäisen tärkeätä antaa lapsille eväät liikuntaharrastuksen aloittamiselle jo nuoresta iästä lähtien. Usein liikunta on omatoimista – futista yhteen pikkumaaliin lähikentällä tai pipolätkää läheisellä jäällä – näin ainakin omassa nuoruudessani. On siis turvattava rahat uusille asuinalueille tehtäville lähiliikuntapaikoille, se on paras tae saada nuoriso liikkumaan myös vanhempina.

Tukia pitää ohjata nykyistä enemmän lapsille, nuorille ja köyhille

Nykyisin liikkuminen Helsingissä on verraten halpaa. Kaupunki tukee (subventoi) suurta osaa liikuntamuodoista, joskus hyvinkin suurella prosentilla. Tämä on periaatteessa tiettyyn rajaan saakka oikein ja järkevää. Mutta kun jostain pitää tulevaisuudessa leikata, ja säästää rahaa mm. lähiliikuntapaikkoihin, kohdentaisin kaupungin liikuntatuet enemmän lapsille, nuorille ja köyhille. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki voisi veloittaa aikuisten vuoroista ehkä hieman nykyistä enemmän ja siirtää tukien painopistettä lasten ja nuorten joukkueille. Nyt esimerkiksi puulaakijalkapallo on aikuisille erittäin halpaa – 13 ottelun kausi maksaa kaikkine kustannuksineen joukkueelle noin 500-600 euroa. Tämä on 15-20 työssäkäyvälle miehelle hyvin pieni hinta, jota voidaan ehkä hieman nostaa. Samalla voidaan tukia ohjata enemmän myös köyhille, ehkä liikuntaviraston ja sosiaalitoimen yhteistyönä.

Jalkapallokenttien muuttamista hiekasta tekonurmeksi tulee nopeuttaa

Espanjan, Saksan tai Italian yli lentäessä ei voi olla kiinnittämättä huomiotaan jalkapallokenttien mosaiikkiin – valaistuja nurmikenttiä on kaikkialla. Helsingissä valtaosa kentistä on epätasaista hiekkaa, vaikka jalkapallo on maailman, Suomen ja Helsingin suosituin urheilulaji. Liikuntavirasto on aloittanut projektin, jossa hiekkakenttiä muutetaan tekonurmikentiksi. Tätä projektia on syytä vauhdittaa siten, että suurin osa kaupungin pelikäytössä olevista kentistä olisi tekonurmia muutaman vuoden sisällä. Samalla olisi taattava asialliset harjoitusolosuhteet myös alasarjajoukkueille. Jatkossa harjoitusvuoroista voisi olosuhteiden (ja toivottavasti myös huollon) parannuttua myös alkaa periä aikuisten joukkueilta kohtuullista korvausta.

Liikuntaviraston rooli tulee muuttaa yhä enemmän yksityisiä tahoja tukevaksi

Helsingin liikuntavirasto on nykyisellään varsin suuri organisaatio: vakituisia työntekijöitä on yli 400 ja erilaisia tiloja hallinnoitavana hyvin mittava määrä. Lienee selvä, ettei kaupunki hoida näitä toimintoja yhtä tehokkaasti kuin yksityiset toimijat ja ettei kaupungilla ole samanlaista asiantuntemusta toteuttaa uudenlaisia ja uusia lajeja koskevia hankkeita, investointeja ja tilojen ylläpitoa. Näkisin toivottavana, että liikuntaviraston rooli muuttuu jatkossa yhä enemmän yksityisten toimijoiden toimintaa tukevaksi ja sen mahdollistajaksi. Liikuntavirasto voisi siis enenevässä määrin osallistua yksityisiin hankkeisiin mm. lainatakauksin ja jopa suorin tuin ja mahdollisesti siirtää omia liikuntalaitoksiaan yksityisten toimijoiden hallinnoitavaksi ja tukea sitten tätä toimintaa yhdenmukaisella ja läpinäkyvällä periaatteella. Uskon, että tällä tavalla veroeuroille saadaan enemmän vastinetta ja Helsinkiin monipuolisempaa liikuntatoimintaa.

Kaupungin liikuntaorganisaation ja tukien on oltava yhtenäisiä ja läpinäkyviä

Nykyisellään Helsingin liikuntakonserniin kuuluu omien liikuntalaitosten lisäksi suuri määrä omassa omistuksessa olevia ulkoistettuja laitoksia (mm. Jääkenttäsäätiö ja Stadionsäätiö), joita liikuntavirasto tukee budjetistaan, mutta joilla on oma autonominen asemansa. Näihin tukiin menee vuositasolla huomattava osa budjetista. Tilanne on monella tavalla ongelmallinen. Kun liikuntavirastolla ei ole täyttä toimivaltaa näiden toimintaan, ei liikuntapolitiikkaa ja -strategiaa voida toteuttaa systemaattisesti. Lisäksi tuet ja subventiot hämärtyvät mennessään monen mutkan kautta. Olisi toivottavaa, että kaikki toimijat raportoisivat suoraan liikuntalautakunnalle ja liikuntajohtajalle. Olisi myös hyvä pohtia, josko Helsingin liikuntatoimi voitaisiin ulkoistaa nykyistäkin laajemmassa mitassa. Nykyinen malli on hyvin epäjohdonmukainen yhdistelmä julkista ja yksityistä, jossa on mukana kummankin huonoja puolia ilman havaittavaa hyötyä.

Lisäksi olisi hyvä, että myös liikuntatoimen antamat tuet olisivat läpinäkyviä. Kannatan mallia, jossa asiakas näkee aina, miten suurella euromäärälla ostettua/saatua suoritetta on tuettu. Tämän laskeminen pakottaa miettimään oikeudenmukaista tukipolitiikkaa eri lajien kesken. Ja toisaalta kuntalainen varmasti arvostaa palvelua enemmän, kun näkee sen todellisen hinnan. Samalla tulee myös tunne, että veroeuroista on todella ollut hyötyä.

Venepaikat huutokaupattava

Helsinki on upea merellinen kaupunki. On hienoa, että kaupunki pystyy tarjoamaan kuntalaisille 12 000 venepaikkaa. Vielä hienompaa olisi mikäli venepaikan saisi sieltä, mistä sen haluaa. Nyt paikkoja joutuu jonottamaan usein vuosikaupalla ja oman asunnon vieressä olevaa satamaa ei voi käyttää, kun jonotuslista on pitkä. Kannatan mallia, jossa osa venepaikoista huutokaupataan joka vuosi. Huutokaupattava aika voisi olla vaikkapa 3-5 vuotta ja oikeuden voisi halutessaan luovuttaa tiettyä summaa vastaan takaisin liikuntavirastolle tai mahdollisesti myydä jälkimarkkinoilla. Näin venepaikat kohdentuisivat paremmin niitä tarvitseville, eli esimerkiksi sellaisille, jotka haluavat venepaikan kotinsa lähisatamasta. Samalla parhaiden paikkojen hinnat nousisivat ja kaupunki saisi lisätuloja. Vähiten suosittujen paikkojen hinnat voisivat jopa laskea.

2 vastausta artikkeliin ”Tavoitteena liikunnallinen elämäntapa

  1. Hyvä kirjoitus. Olisi tärkeää saada varsinkin nuorille miehille oma harrastus. Pahoin pelkään, että nyt on taas sellaista vahingollista heimoaatetta tarttumassa kouluikäisiin, josta kertonee tutkimukset, joissa yläkoululaiset ovat Suomessa jyrkimmin ulkomaalaisiin suhtautuvia.

    Itse ajattelisin jalkapallon olevan juuri se, millä saada nämä eri kulttuurit luontevasti yhteen. Tuttu laji, on sitten mistä päin tahansa tulossa ja kuka tahansa ymmärtää heti mistä on kyse. Lienee selvää, että myös taloudellisesti mahdollista useammalle kuin jääkiekko ja tarjoaa yhtä lailla mahdollisuuksia ammattilaiseksi. Mutulla sanoisin, että myös ekologisempaa, kun ei tarvitse rakennella jääkaappeja joka niemen nokkaan ja harjoituksiin voi mennä polkupyörällä tai julkisilla, kun ei ole valtavaa määrää varusteita raahattavana.

    Olisi myös penkkiurheilijan kannalta kiinnostavaa kamppailua eri eurooppalaisten kulttuurien välillä ja ehkä sellainen yhteisöllisyyttä kaupunkilaisiin tuova juttu. Ei haittaisi, jos Klubi painelisi lohkovaiheeseen ensi kesänä ja houkuttaisi erilaiset helsinkiläiset yhdessä katsomoon.

    • Kiitoksen kommentista! Jalkapallo on tosiaan eräänlainen globaali kieli, joka yhdistää kansoja ympäri maailman. Ja itsekin olen aikoinaan erotuomarin työskennellessäni huomannut, miten laji vetää puoleensa maahanmuuttajalapsia ja -nuoria. Jalkapallo on varmasti edistänyt merkittävästi monen maahanmuuttajanuoren integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja avannut näille uudenlaisia kaveripiirejä. Olet oikeassa tuosta ekologisuudestakin. Nämä ovat lisäsyitä sille, että jalkapallon harrastusmahdollisuuksia tulee edelleen kehittää Helsingissä. Ehkäpä tämä sitten tuo kentille myös ne pelaajat, jotka lopulta vievät Klubin taas lohkovaiheeseen ja Suomen ensimmäistä kertaa arvokisoihin:).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Laskentatehtävä *