Koulut ja syrjäytyminen: Keinoja poikien ja nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyyn

Vihreä miesliike julkaisi tänään kannanoton, jota olin itsekin sorvaamassa. Aihe on tärkeä kunnallisvaaleissa ajankohtainen.

 

Poikien ja nuorten miesten syrjäytymisen keskeisimmät syyt kytkeytyvät koulutusjärjestelmään sekä poikien tyttöjä heikompaan keskimääräiseen koulumenestykseen. Hyvä koulutustaso ennustaa voimakkaasti myöhempää hyvinvointia elämässä. Heikko koulutustaso sen sijaan ennustaa kohonnutta työttömyysriskiä, syrjäytymisriskiä, heikompaa terveyttä ja lyhyempää elinikää. Nämä kaikki ovat tilastojen mukaan tyypillisesti miesten ongelmia ja erot koulutuloksissa ovat kasvamaan päin. Poikien syrjäytymisen voidaan katsoa alkavan jo ennen kouluikää. Siihen tulee puuttua entistä hanakammin ja konkreettisemmin jo koulun ensimmäisistä luokista alkaen. Vihreä miesliike on koonnut joukon konkreettisia ehdotuksia poikien ja nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, joissa varhainen puuttuminen jo kouluaikana tukee poikien kasvua ja kehitystä tasapainoisiksi ja hyvinvoiviksi miehiksi.

 

1. Oppivelvollisuusiän nostaminen. Poikien murrosikä alkaa tyttöjen murrosikää myöhemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että osa pojista menestyy koulussa huonosti murrosiän kuohujen takia ja myös valitsee tulevat koulutusalansa ja -tasonsa vaikeassa elämänvaiheessa. Tutkimusten mukaan oppivelvollisuusiän nosto yhdellä vuodella toisi heikomman motivaation omaaville nuorille todennäköisesti noin 10 % korkeamman palkkatason koko loppuelämän ajaksi verrattuna tilanteeseen, jossa oppivelvollisuusikää ei nostettaisi. Samalla syrjäytymisriski pienenisi olennaisesti. Valtiolle ja kunnille koituisi lisää verotuloja sekä säästöjä syrjäytymisongelman hoitokustannuksissa. Nosto tulee tehdä siten, että mitään työssä oppimisen muotoa ei estetä.

 

2. Työssä oppimisen edistäminen. Kaikille opiskelu ei sovi, osalle ei edes oppisopimuskoulutus. Oppisopimuskoulutuksen ja muiden työssä oppimisen muotojen kynnystä pitää madaltaa sekä työntekijän että yrityksen näkökulmasta. Pitää myös tarjota kevyempi vaihtoehto, jossa työssä oppija ei suorita tutkintoa vaan ainoastaan osanäytteitä, joita voi käyttää referensseinä työnhaussa tai osasuorituksina myöhemmissä opinnoissa.

 

3. Miesopettajien lisääminen. Koulujen opettajakunnan ylivoimainen enemmistö on naisia. Tutkimusten mukaan poikien arvosanat olisivat kuitenkin parempia (erityisesti noin 13-vuotiailla), mikäli opettajana olisi mies. Miesopettajien määrän lisäämiseksi tulisi harkita sukupuoleen perustuvien lisäpisteiden käyttöönottoa opettajia ja kasvatustieteen opiskelijoita valittaessa. Lisäpisteitä voitaisiin antaa myös kokemuksesta pojista tai nuorista miehistä muodostuvien ryhmien johtamisesta.

 

4. Poikien kulttuurin huomioiminen kouluissa. Poikien kulttuuriin liittyy useimmissa maissa sosiaalisen statuksen hakeminen rohkeuden, riskinoton, kamppailemisen, kilpailemisen, korostetun fyysisyyden sekä jonkinasteisen auktoriteetteja vastaan kapinoimisen avulla. Poikien kulttuuria on mahdollista pyrkiä hyödyntämään oppimistulosten parantamiseksi. Tämä voisi tapahtua lisäämällä sellaista kilpailullista toimintaa, joka erottuu ahkerasta puurtamisesta. Ratkaisuna voisivat olla vaikkapa väittelyt opetusmenetelmänä – osin jopa siten, että pojille annettaisiin mahdollisuus väitellä opettajaa tms. auktoriteetteja vastaan. Toisena ratkaisuna voisi olla koulutusmateriaalien kehittäminen poikia kiinnostavampaan suuntaan. Esimerkkinä kiinnostuksen vaikutuksesta oppimiseen on se, että tietokonepelit ovat tarjonneet pojille niin kiinnostavan oppimisympäristön, että poikien englanninkielentaito on viime vuosina noussut tyttöjen kanssa samalle tasolle.

 

5. Tasa-arvon seurantamittareiden kehittäminen ja soveltaminen. Sukupuolten välillä ei keskimäärin ole olennaisia lahjakkuus- tai oppimiskykyeroja, mutta keskimääräisissä kouluarvosanoissa on silti huomattavia eroja. Selittämättömiin arvosanaeroihin saattaa liittyä välillistä sukupuolisyrjintää. Tämän vuoksi olisi tärkeää tilastoida kouluarvosanoja siten, että voitaisiin seurata kuinka paljon tyttöjen ja poikien (objektiivisesti mitatut) PISA-koetulokset poikkeavat opettajan antamista (subjektiivisista) kouluarvosanoista. Sukupuolisyrjinnän torjumistavoite, sukupuolten välisten oppimistuloserojen kaventamistavoite sekä tasa-arvon seurantamittarit tulisi kirjata myös koulujen tasa-arvosuunnitelmiin.

 

6. Oppimateriaalien tasa-arvo. Kouluissa esitettävien oppimateriaalien tulee kohdella miehiä ja naisia tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti siten, että kummankaan sukupuolen roolia, arvoa tai ongelmia ei liioitella taikka vähätellä. Tasa-arvo- ja väkivallattomuuskasvatuksen oppimateriaaleissa ei saisi stereotypisoida poikia väkivallan tekijöiksi ja tyttöjä väkivallan uhreiksi, koska seurusteluväkivallastakin suurin osa kohdistuu poikiin. Muutoin poikiin kohdistuva (tilastojen mukaan varsin yleinen) seurusteluväkivalta marginalisoidaan ja piilotetaan näkyvistä. On myös tärkeää antaa pojille ohjeita, miten heidän tulee menetellä jos he joutuvat seurusteluväkivallan kohteeksi.

 

7. Valtionosuuksia tulee suunnata kunnille koulupudokkaitten lukumäärän mukaan. Rahat tulee korvamerkitä syrjäytymisvaaran ehkäisemiseen. Kunnille tulee muutenkin taata voimavarat auttaa akuutin syrjäytymisvaaran uhkaamia nuoria. Valtaosa tästä joukosta on nuoria miehiä.

 

8. Korkeakoulujen pääsykokeiden uudistaminen. Naisten määrä korkeakouluopiskelijoista on kasvanut jo kymmeniä vuosia. Myös pääsykokeilla on oma osansa miesten vähäiseen määrään korkeakouluissa. Pääosin ulkoa oppimiseen perustuvat pääsykokeet tuottavat ylimääräisiä välivuosia pyrkimisaikana, soveltuvat paremmin naisille eivätkä ennusta kovin hyvin tulevaa koulumenestystä. Korkeakoulujen pääsykokeita tulisikin kehittää mittaamaan enemmän älykkyyttä ja vähemmän preppausvuosia, koska älykkyys ennustaa kohtalaisesti opintomenestystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Laskentatehtävä *