Jukka Jonninen

Olen 1982 syntynyt paljasjalkainen helsinkiläinen ja kalliolainen. Olen asunut Kallion Karhupuistossa viimeiset neljä vuotta, samassa paikassa, jossa asuin elämäni ensimmäiset kuukaudet. Lapsuuteni vietin Koskelassa. Opiskeluaikana asuin muutamia vuosia Malmilla, Arabianrannassa sekä Torontossa, jossa opiskelin vuoden politiikan tutkimusta vaihto-oppilaana. Työskentelen asiantuntijana Metropolia Ammattikorkeakoulun strategiayksikössä, jossa työtehtäviini kuuluu mm. erilaiset tilastoihin, raportteihin ja mittareiden kehittämiseen liittyvät tehtävät.

Valmistuin maisteriksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta syksyllä 2009. Pääaineena opiskelin yleistä valtio-oppia politiikan tutkimuksen linjalla. Sivuaineina olen lukenut sosiaalipolitiikkaa, yhteiskuntahistoriaa ja yleistä historiaa sekä kansantaloustiedettä. Politiikka on siis kiinnostanut jo pitkään. Opinnäytetyönikin tein politiikkaan – ja vieläpä vihreään politiikkaan liittyvistä aiheista. Kandintyöni koski perustuloa (Oikeus vapauteen – perustulon normatiivinen oikeutus filosofisen vasemmistolibertarismin näkökulmasta) ja graduni onnellisuustutkimusta (Onni ja vapaus – uusliberalismi ja vihreä ideologia onnellisuustutkimuksen näkökulmasta).

Olen aina ollut mieleltäni vihreä – suvaitsevainen, ennakkoluuloton ja ympäristöasioista kiinnostunut – koko pienen ikäni. Suhteeni puolueeseen virallistin kesällä 2002. Toimintaan liityin aktiivisesti syksyllä 2006 silloisen naapurini Otto Lehtipuun pyydettyä minua vaalipäällikökseen eduskuntavaaleihin. Vaaleista jäi käteen palava halu vaikuttaa ja usko omiin kykyihin ja ajatuksiin. Näin ollen vastasin myöntävästi myös, kun Otto ehdotti kunnallisvaaliehdokkuutta. Vaaleissa tuli tuntemattomalle miesehdokkaalle mukava 183 äänen potti, jota olisi näissä vaaleissa tarkoitus kasvattaa tuntuvasti.

Vihreissä olen toiminut aktiivina ennen kaikkea Vihreässä miesliikkeessä. Olen yksin sen kahdeksasta perustajajäsenestä, jotka kokoontuivat Kiasman kahvilaan loppuvuodesta 2008. Vimilin hallituksen jäseneksi minut valittiin 2009. Tällöin puheenjohtajana toimi Jukka Relander. Relanderin aikana Vimili vakiintui suureksi kansallisen tason jäsenjärjestöksi Vihreissä. Hallituksen jäsenenä suurin henkilökohtainen saavutukseni oli varmasti Vihreän miesliikkeen armeijamallin kirjoittaminen yhdessä Kalle Mikkolan kanssa. Tämä erittäin laaja, seikkaperäinen ja yksityiskohtainen malli on saanut paljon kiitosta sotilaspiireissä – sitä on kutsuttu edistyneimmäksi poliittisen puolueen esittämäksi malliksi moneen kymmeneen vuoteen. Minut valittiin Vimilin puheenjohtajaksi joulukuussa 2011. Oman puheenjohtajakauden suurimmaksi saavutukseksi nostan ympärileikkauksen nostamisen poliittiseen keskusteluun. Vimili oli aktiivisesti mukana kansalaisjärjestöjen paljon huomiota herättäneessä ympärileikkauskannanotossa ja nostimme asian keskusteluun myös Vihreiden puoluekokouksessa vaatimalla ympärileikkauksen kriminalisointia.

Vihreän miesliikkeen lisäksi osallistun vihreään toimintaan Helsingin liikuntalautakunnan varajäsenenä, Helsingin vihreiden ilmastotyöryhmän aktiivina sekä Tieteen ja teknologian vihreiden jäsenenä. Liikuntalautakunnassa olen mm. ajanut energiatehokkaita ratkaisuja kaupungin ylläpitämien urheilukenttien ylläpitoon, jalkapallokenttien parantamista hiekkakentistä tekonurmikentiksi sekä markkinaehtoisia ratkaisuja kaupungin venepaikkojen hallinnointiin. Helsingin vihreiden ilmastotyöryhmässä olen pitänyt esillä ydinkaukolämpöä hyvin varteenotettavana vaihtoehtona järjestää Helsingin lämmitys ja yltää 80% päästövähennystavoitteisiin.

Olen poliittisilta näkemyksiltäni aika puhdas liberaali. Ja aika lähellä sitä klassista sorttia. Oma poliittinen päämääräni – noin laajasti nähtynä – on luoda jokaiselle ihmiselle mahdollisimman suuri vapaus toteuttaa yksilöllistä itseään. Vapaudella viittaan sekä negatiiviseen vapauteen: mahdollisimman vähän sääntöjä mm. käyttäytymiseen ja taloudelliseen aktiivisuuteen liittyen että positiiviseen vapauteen: myös heikoimmille taataan (kohtuullisen perustulon avulla) tietyn elintason myötä mahdollisimman suuri vapaus. Edustan myös sitä (tutkimusten mukaan jopa 30% suurta) osaa vihreistä, joka kannattaa ydinvoimaa. Ilmastonmuutoksen torjuntaan tulee käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, mutta tällä hetkellä näkisin ydinvoiman selkeän lisäämisen olevan näistä keinoista tärkein ja tehokkain.

Toivon, että tutustut ajatuksiini sekä vaaliteemoihini ja otat rohkeasti yhteyttä, mikäli ne herättävät kysymyksiä tai halua kommentoida.

 

 

Jukka Jonninen

28.9.2012