Analyysia Helsingin vihreiden vaalituloksesta

Vaaleista on nyt muutama viikko aikaa ja tomu on pikku hiljaa alkanut laskeutua. Tulen kirjoittamaan analyysin omasta vaalituloksestani (172 ääntä, suurkiitos kaikille äänestäjilleni!), mutta ensin analysoin hieman Helsingin vihreiden vaalitulosta. Eilen pidettiin ehdokkaille puoluetoimistolla debriefing-tilaisuus ja kaikenlaiset tilastot herättivät jonkin verran mielenkiintoa. Kokosin hieman dataa ja analysoin Helsingin vihreiden vaalitulosta muutamasta relevantista näkökulmasta, ennen kaikkea miesten ja naisten menestymisen sekä ehdokkaitten ja valittujen poliittisten mielipiteiden. Saatan kirjoittaa tulevaisuudessa vielä lisää analyysia mm. äänestysalue-menestyksen sekä vaalikampanjaan käytettyjen resursseihin liittyen. Tässä analyysissa olen käyttänyt dataa äänimääristä (Tilastokeskuksen sivuilta) sekä HS:n poliittisesta nelikentästä (HS:n sivuilta).

Analyysistani voidaan vetää kolme johtopäätöstä:

1. Miesehdokkaat menestyivät selkeästi viime vaaleja paremmin

2. Vasemmistolaiset ja arvoliberaalit ehdokkaat pärjäsivät keskimääräistä paremmin

3. Vihreiden uusi valtuustoryhmä on edellistä vasemmistolaisempi

Miesehdokkaitten hyvä menestys

Edellisvaalien jälkeen vihreiden sisällä käytiin verrattain paljon keskustelua miesehdokkaitten heikosta menestyksestä. Helsingissä miesehdokkailla oli hyvin vaikeata: mediaaniäänimäärä oli naisehdokkailla miehiin nähden melkein 2,5-kertainen ja läpi päässeistä 21:sta valtuutetusta vain viisi oli miehiä. Samalla kun verrattain tuntemattomia naisia pääsi läpi ensimmäisellä yrittämällä, tunnettujen miesten oli usein vaikeata päästä lähellekään valtuustoa. Monet näkivät melkeinpä eksistentiaalisen uhan koko puolueelle: naisistuuko puolue pian täysin, kun miehillä ei välttämättä ole tulevaisuudessa enää edes motivaatiota yrittää läpipääsyä tosissaan heikkojen mahdollisuuksien vuoksi.

Nyt voidaan sanoa, että osaksi tuo huoli oli turha – ehdokkaiksi haluavia miehiä oli niin paljon, että todella hyviä ehdokaskandidaatteja oli jopa jätettävä listalta pois. Toisaalta ryhdyttiin myös toimenpiteisiin, ja listalle valittiin hieman entistä vähemmän miehiä, jotta miehillä olisi paremmat mahdollisuudet läpipääsyyn. 2012 vaalit merkitsivätkin suurta askelta vihreille miehille Helsingissä: nyt pääsi läpi kaksi miestä enemmän kuin viimeksi, vaikka vihreiden kokonaispaikkamäärä laski kahdella. Miesten saamien äänien osuus nousi 35 %:sta 39 %:ään. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että miesehdokkaiden määrä laski kuudella (10 %:lla) ja ääniharava Osmo Soininvaara sai lähes 3 000 ääntä vähemmän kuin viime kerralla.

Tarkempi analyysi osoittaa, että miesten lasikatto murtui: keskimääräinen äänimäärä nousi melkein 20 %:lla ja mediaani vielä enemmän. Samaan aikaan naisilla kummatkin tunnusluvut heikkenivät selkeästi. Vieläkin on selvää, että miesten on vaikeampi menestyä Helsingin vihreiden listalla – saivathan naisehdokkaat vieläkin melkein 2/3 listan äänistä. Silti voidaan sanoa, että vaalitulos Helsingissä oli erittäin positiivinen varsinkin miesten kannalta. Toisaalta jopa 80 % (4/5) edellisen valtuuston miehestä tippui. Tilalle tuli nuorempaa ainesta, joka on menestynyt ja tullut tunnetuksi varsinkin sosiaalisen median kautta. Voidaankin sanoa, että näissä vaaleissa sosiaalinen media osoitti kyntensä toden teolla. Tämä on kuitenkin vasta pintaraapaisu ilmiöön. Katson, josko voisin analysoida tulevaisuudessa vielä mm. mainostamiseen käytettyjä resursseja sukupuolinäkökulmasta.

Äänestäjät luottivat vasemmistolaisiin ja arvoliberaaleihin

Vaalien alla HS julkaisi poliittisen nelikentän, jossa ehdokkaat oli asetettu oikeisto-vasemmisto sekä konservatiivi-liberaali –akseleille. HS myös julkaisi datan avoimesti kaikkien käyttöön. Hesarin käyttämää metodologiaa voidaan kritisoida etenkin konservatiivi-liberaali –akselin osalta, mutta nähdäkseni tätä tietoa voi kuitenkin käyttää vahvasti suuntaa-antavana indikaattorina ehdokkaan ajatusmaailmasta. Analyysissani olen käyttänyt näitä kahta akselia sekä HS:n ”Vihreä”-koontiarvoa, joka on johdettu kahdesta vihreää arvomaailmaa indikoivasta kysymyksestä. Lisäksi olen erikseen laskenut jokaiselle ehdokkaalle ”Klassinen liberaali” –tunnusluvun. Tässä olen yhdistänyt oikeisto-arvon (=markkinaliberaali) sekä liberaali-arvon.

Vihreät ehdokkaat olivat kauttaaltaan varsin vasemmistolaisia, hyvin arvoliberaaleja ja ”vihreitä”. On kuitenkin huomionarvoista, että äänestäjät vielä suosivat ääripäitä. Laskin jokaiselle annetulle äänelle painon näiden arvojen mukaan. Annetut äänet olivat vasemmistolaisempia ja arvoliberaalimpia kuin ehdokkaat keskimäärin. Vielä suurempi ero on kuitenkin äänillä ja läpimenneillä: näyttää siltä, että valtuusto on selvästi vasemmistolaisempi ja arvoliberaalimpi kuin vihreiden äänestäjäkunta. Oletettavasti ”oikeistolaisemmat” ja ”konservatiivisemmat” äänet jakaantuivat enemmän ehdokkaille, jotka eivät päässeet läpi. Sama voidaan todeta ”vihreä” –ilmiön osalta. Sen sijaan klassinen liberaali –ilmiön osalta äänet ja läpipäässeet olivat lähes täsmälleen synkronissa.

Uusi valtuustoryhmä edellistä vasemmistolaisempi ja arvoliberaalimpi

Uusi valtuusto näyttää vihreiden osalta olevan myös vuonna 2008 valittua valtuustoa vasemmistolaisempi ja arvoliberaalimpi. Edellisen valtuuston edustajat olivat lähes täsmälleen yhtä vasemmistolaisia kuin vuoden 2012 äänestäjät ja vain hieman näitä konservatiivisempia (tässä tulee muistaa, että ”konservatiivisuus” ja ”oikeistolaisuus” ovat vihreiden osalta suhteellisia – kaikki nykyiset ja entiset vihreät valtuutetut ovat hyvin liberaaleja ja enintään maltillisen oikeistolaisia verrattuna kaikkien puolueiden ehdokkaisiin ja läpimenneisiin keskimäärin).

Kuten oheisesta taulukosta voidaan huomata, tippui valtuustoryhmästä useita keskimääräistä oikeistolaisempia ja konservatiivisempia edustajia ja tilalle tuli enemmän vasemmistolaisia ja arvoliberaaleja.  Osin tämä oli varmasti sattumaa, sillä vihreiden äänestäjien keskuudessa vastaavaa muutosta ei näin vahvasti ollut havaittavissa. Seuraavat neljä vuotta näyttävät, näkyykö tämä muutos yhteistyökuvioissa kokoomuksen ja demareiden kanssa.

Yksi vastaus artikkeliin ”Analyysia Helsingin vihreiden vaalituloksesta

  1. Lisääntymiseen tunnetusti tarvitaan kumpaakin lajia, joten tämä vihreiden miehistyminen on pelkästään hyvä juttu. Itse odotan varsinkin Perälältä ja Relanderilta paljon. Ryhmän koostumus on muutenkin hyvä, kun kaikennäköistä osaamista ja katsomusta tuli valituksi. Toivottavasti vain ymmärtävät käyttää nettiä samalla tavalla kuin Soininvaara, ja pitää siten ihmiset ajantasalla ja kiinnostuneina asioistaan.

    Noiden vaalikoneiden antamilla arvomaailmamittareilla en lähtisi rakentamaan kuvaa puolueesta. Kysymykset ovat niin epämääräisiä, että itsekin olisin voinut perustellusti vastata samaan kysymykseen suunnilleen vastakkaiset vaihtoehdot. Sen verran luotan vihreisiin, että en usko kenenkään kuntatasolla ajavan sokeasti yhtä vaihtoehtoa, jos joku toinen näyttää paremmalta.

    Muutenkin toivoisi, että kukaan ei lähde vain juoksemaan jonkun historiallisen arvomaailman perässä, vaan keskittyvän asia kerrallaan tulevaisuuteen. En tarkoita itsensä myymistä jossakin saavuttaakseen jossakin jotain muuta, vaan oman asiansa ajamista voitto kerrallaan eteenpäin. Tappioita tulee matkalla, mutta jos määränpää on selvä, niin sinne saapuu sitten kun on sen aika.

Kommentointi on suljettu.