Markkinataloutta ja humaania sosiaalipolitiikkaa

Väestön ikääntyessä ja talouden ollessa taantumassa tulee Helsingin miettiä tarkemmin keinoja rahoittaa hyvinvointivaltion palvelut. Vain tällä tavalla voimme taata myös vähempiosaisille kuntalaisille ihmisarvoisen elämän niin lapsuudessa kuin vanhuksenakin. Markkinatalouden elementtejä tulee lisätä kunnan palveluihin ja niiden kohdentamiseen pääasiassa seuraaville keinoilla (näitä käsitellään myöhemmin tarkemmin jokaista erikseen):

1.Suurempi omavastuu kunnan ei-lakisääteisille palveluille

2.Palvelusetelijärjestelmä käyttöönotto

3.Markkinaehtoisia ratkaisuja niukkuuden jakamiseen

Edellä mainituilla keinoilla pystymme ylläpitämään jatkossakin hyvän palvelukokonaisuuden helsinkiläisille. On kuitenkin selvä, että myös palveluita täytyy uudistaa. Seuraavat keinot vievät kuntapalveluita entistä humaanimpaan suuntaan (näitä käsitellään myöhemmin tarkemmin jokaista erikseen):

1.Yksilölliset palvelut

2.Matalan kynnyksen palvelut

3.Varallisuuteen ja asuinpaikkaan katsomatta saavutettavissa olevat palvelut (erot alueilla)

4.Ennaltaehkäisevät palvelut

5.Uuden teknologian käyttö palveluissa

 

MARKKINATALOUS

1. Suurempi omavastuu ei-lakisääteisille palveluille

Yksi tavallisimmista ajatusvirheistä kuntataloutta tarkasteltaessa on vaihtoehtoiskustannusten unohtaminen. Eli jos esim. kunta antaa tontin jollekulle ilmaiseksi, tämä tosiasiassa maksaa kunnalle, sen veronmaksajille, vaihtoehtoiskustannuksen jonka arvo on se rahasumma joka tontista olisi saatu myytäessä vapaille markkinoilla. Vaihtoehtoiskustannuksia on hyvä miettiä etenkin kunnan ei-lakisääteisten palveluiden tapauksessa. Ja tässä palvelu ymmärretään hyvin laajasti kaikkina sellaisina niukkoina hyödykkeinä, joihin kunnalla on lain mukaan mahdollisuuksia omalla toiminnallaan vaikuttaa.

Helsingissä suurimmat ja räikeimmät kunnan omaisuuden alihinnoittelut liittyvät kaupunkitilaan. Nostan tässä esille kolme tapausta: asukaspysäköintipaikat, venepaikat sekä liikuntavuorot. Asukaspysäköintipaikan hinta on tällä hetkellä 105 euroa vuosi. Tämän johdosta monin paikoin paikat on ylibuukattu ja autoja talvisäilytetään tien varrella keskellä kaupunkia. Kaupunki saisi runsaasti rahaa, autoilijat helpommin parkkipaikan ja helsinkiläiset mahdollisesti lisää kaupunkitilaa, mikäli omavastuu olisi lähempänä markkinahintaa. Venepaikoissa parhaimpia joutuu jonottamaan hyvin pitkään. Ei ole mitään järkeä, ettei ole mahdollista saada asuntonsa vieressä sijaitsevasta venesatamasta paikkaa, vaikka olisi valmis maksamaan siitä enemmän kuin nykyinen omistaja. Helsingissä monet liikuntavuorot ovat täysin ilmaisia tai hyvin halpoja. Tässä tulisi toimia siten, että kunnan subventio kohdistuisi ennen kaikkea nuoriin ja vähävaraisiin vanhempien ja työssäkäyvien maksaessa suuremman osan hinnasta itse. Lisää näistä kohdassa kolme.

2. Palvelusetelijärjestelmän käyttöönotto

Yksityinen palvelu ei automaattisesti ole julkista parempaa tai halvempaa, mutta yleensä se on ainakin jompaakumpaa ja sen kustannus/hyöty on parempi. Kunnallisesti tuotettuun palveluun liittyy useita kustannuksia nostavia tekijöitä. Kenties merkittävin näistä on jäykkä byrokratia: kun ohjeet ja luvat tulevat kaukaa ylhäältä, eivät ne usein sovi arjen ratkaisuihin kovinkaan hyvin. Yksityisillä toimijoilla on valta käyttää rahat niin kuin parhaaksi näkevät ilman jäykkiä normeja. Yksityinen palvelu on tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaista varsinkin silloin, kun kilpailutus tehdään ammattitaitoisesti ja/tai kun otetaan käyttöön palvelusetelijärjestelmä.

Palvelusetelijärjestelmä on monasti suoraa yksityistämistä parempi vaihtoehto useasta syystä. Siinä on vähemmän riskejä kilpailutusvaiheessa. Kun palvelua ei suoraan osteta yhdeltä toimittajalta, ei synny yhtä helposti ns. toimittajaloukkua, jossa tämä toimittaja saa käytännössä monopoliaseman, jonka myötä pystyy kiristämään kunnalta lisää rahaa. Palvelusetelijärjestelmässä kuntalaisella itsellään on enemmän valinnanvaraa käyttää juuri itselle sopivia palveluita. Lisäksi myös pienet yritykset pääsevät helpommin markkinoille palvelusetelijärjestelmässä, mikä lisää tervettä kilpailua markkinoilla kirittäen asiakaslähtöisyyttä, laatua ja tehokkuutta. Palvelusetelijärjestelmä tulisikin ottaa käyttöön mahdollisimman monessa kunnallisessa palvelussa.

3. Markkinaehtoisia ratkaisuja niukkuuden jakamiseen

Kunnan niukat resurssit tulisi jakaa siten, että ne kohdentuvat mahdollisimman tehokkaasti ja että kuntalaiset saavat niistä mahdollisimman suuren hyödyn. Mitä enemmän tässä käytetään markkinaehtoisia ratkaisuja, sitä enemmän on rahaa ylläpitää hyvinvointipalveluita myös tulevaisuudessa. Hyviä tapoja markkinaehtoisuuteen ovat esimerkiksi huutokaupat. Huutokauppaperiaatetta voitaisiin käyttää ainakin asukaspysäköintipaikkojen, venepaikkojen ja kunnan tilojen vuokraamisessa. Paikkoja on kussakin kohteessa tarjolla vain tietty määrä ja kaikki vapautuvat paikat myydään eniten tarjoavalle. Kuntien tilojen vuokraamisessa olisi hyvä, että hinta on vähintään sellainen, että se ylittää kaupungille vuokraamisesta koituvat kustannukset. Myös tietullien käyttö on markkinaehtoinen tapa jakaa niukkuutta. Markkinaehtoisuuden vaatimuksella voidaan myös perustellusti kritisoida HITAS-järjestelmää.

 

HUMAANI SOSIAALIPOLITIIKKA

1. Yksilölliset palvelut

Kuntapalveluissa ollaan menty koko ajan yksilöllisempään ja asiakaslähtöisempään suuntaan, mikä on positiivinen asia. Kaikkein pahinta on se, että noudatetaan tiukkaa normia tai sapluunaa kaikkien osalta, sopi tämä asiakkaalle tai ei. Palvelusetelijärjestelmä toisi entistä yksilöllisemmät palvelut lähes automaattisesti, mutta yksilöllisyyttä voidaan lisätä myös entisestään myös ilman sitä. Palvelun laatu paranee, kun yksilölliset tarpeet kartoitetaan hieman nykyistä tarkemmin ja palvelu ositetaan pienempiin erilaisiin kokonaisuuksiin, joista voidaan valita joustavasti asiakkaalle parhaiten sopivat. Myös Helsingissä tällaisesta toimintatavasta on hyviä käytäntöjä, joiden soisi leviävän.

2. Matalan kynnyksen palvelut

Liian myöhäinen puuttuminen aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä ja rahanmenoa myös Helsingissä. Kaupungin tulisi kehittää palvelumuotoja, joissa kynnys on matala ja palvelu saatavissa joustavasti niin ajan kuin paikankin suhteen. Erityisen akuutti tilanne on mielenterveyspalveluissa, mutta tilanne voisi olla paljon parempi myös muissa sosiaali-ja terveyspalveluissa. Esimerkiksi terveyskioskit, usean sairaanhoitajan ja yhden lääkärin tiimit joille voi tulla ilman ajanvarausta, olisivat hyvä keino saada asiakkaalle ensimmäinen palvelukontakti helposti.

3. Palvelut kaikille varallisuuteen ja asuinpaikkaan katsomatta

Helsingin tulee jatkossakin taata kaikille taloudellinen mahdollisuus käyttää kunnan peruspalveluita. Mutta esim. terveyskeskusmaksujen poiston sijaan kannatan saman rahan kohdistamista ennakoiviin palveluihin. Helsinki voisi itse kutsua yhteiskunnan vähäosaisia, pitkäaikaistyöttömiä, pitkään toimeentulotuen asiakkaina olleita, terveystarkastuksiin tasaisin väliajoin ja näin vähentää yhteiskuntaluokkien terveyseroja. Olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota asuinpaikan vaikutukseen palvelun saamisessa. Tällä hetkellä ongelma on kahdenlainen. Ensinnäkin useilla aluille, kuten Mellunmäessä, on verrattain vähän palveluita kohtuullisen matkan päässä. Toiseksi palvelutaso voi vaihdella jyrkästikin eri alueiden kesken, mikä voi asettaa asukkaat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Palvelusetelijärjestelmästä olisi apua näihin kumpaankin ongelmaan.

4. Ennaltaehkäisevät palvelut

Ennaltaehkäisy liittyy läheisesti palveluiden saannin matalaan kynnykseen. Matalan kynnyksen palvelut ovat samalla myös ennaltaehkäiseviä ja luonteeltaan pitkällä aikavälillä tuskaa ja rahaa säästäviä. Tässä yhteydessä on kuitenkin mainittava erikseen perusterveydenhoito. Tällä hetkellä Suomessa varat perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon kesken jaetaan suhteessa 1:2. Tämän jakosuhteen tulisi olla toisin päin, eli vaivat tulisi saada hoidetuksi jo ennen kuin niistä tulee pahoja. Sama pätee myös mielenterveystyöhön ja vanhustehoitoon. Vanhustenhoidossa ei pidä vain hoitaa vuodepotilaita, vaan tukea vanhuksia omassa aktiivisessa yksilöllisessä elämässään siten, että he kykenevät olemaan aktiivisia ja elämään omilla ehdoillaan mahdollisimman pitkään ennen vuodevaihetta.

5. Uuden teknologian käyttö palveluissa

Kun katsoo tilastoja huoltosuhteen muutoksesta, tajuaa nopeasti, ettei Suomi – eikä Helsinki – selviä nykyisellä palvelutasolla ellei apuun tule uutta teknologiaa. Helsingin tulee erilaisin pilottihankkein kokeilla rohkeasti uusia teknologisia innovaatioita kaikessa palvelutoiminnassaan. On myös hyvä tehdä läheistä yhteistyötä näitä palveluja kehittelevien yritysten ja korkeakoulujen kanssa. Tämä koskee myös tietojärjestelmiä, joissa tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää hyväksi mahdollisimman avointa koodia ja pilkkoa järjestelmätilaukset pienempiin osiin, jolloin niitä voi tarjota useammat yritykset ja jolloin projekti pysyy paremmin hallussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Laskentatehtävä *